Vaellus Kiilopään huipulle,jaksankohan?
Täällä ei ainakaan voi eksyä.
Kaikki eivät ole jaksaneet kiivetä huipulle vaan ovat tehneet seitansa jo miltei alkutaipaleelle.
Miltei heti avautuivat kauniit maisemat.
Oli ihana katsella valon ja varjojen leikkiä.
Haaveni on täytetty ja vaivaiskoivu kuvattu.
Maisemat senkuin vain paranevat.
Todellinen vaeltaja yksin liikellä tunturissa.
Kuka jätti leimansa keskelle polkua? Kulkeminen huipulle oli tehty helposkis rappujen avulla.
Siellä on syyllinen.
Mitähän täältä löytyykään?
Poikaset jäivät polun väärällepuolelle ja joutuivat juoksemaan aivan läheltä ohitseni.
Olen vain koittanut saada selvää kumpi tämä lintu on KIIRUNA vai RIEKKO?
Mäntykin on näin pieni.
Matka oli pitkä, mutta nyt olemme huipulla. Uskallan kertoa salaisuuden ilman matkanvarrella olleita huilahdus penkkejä emme olisi hupulle päässeet.
JIPPII TÄÄLLÄ OLLAA JA HUIPULLA TUULEE.
Tein oman seitani ja jätin pienen toivomukseni vaikka olenkin nainen .
Söimme eväät ja nautimme maisemista.
Tunturin laki oli pelkkää kiveä. mutta kaikki olivat kauniisti koristeltuja.
Emme olleet yksin mutta ei kyllä ollut tungostakaan. Alaspäin olikin miltei vaikeampi kulkea kuin ylös.
Kíviä ja lisää kiviä.
Vastaan tulevat vaeltajat.
Koivun käkkyröitä.
Näitä maisemia olisin voinnut katsella kauemminkin.
Tunturissa kukkii
Koivut kasvaa ovelasti..
Kiilopään juurella virtasi puro..
Suovillaa en ollut aikaisemmin nähnyt kuin kuvissa.
Nyt on omia kuvia.
Iltapäivä kahville sunnistimme Kaunispäälle, sinne kun voi vaeltaa autolla.
Voisihann se olla kiva täällä lasketella talvella.
Kaunista tunturimaisemaa oli huipulla.
Kauniita muistoja.
HUIPULLA.
KAUNISPÄÄ.
Avara maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti