RETKI OMANIIN

Lähdemme aamulla Dubaista Khasabiin autolla Persianlahden rantaa seuraten. Suurimman osan kuvistani olen ottanut auton ikkunan läpi vauhdissa, eikä täällä ajeta hiljaa. Minulla oli siis haaste, minun on onnistuttava paremmin kuin Lapinmatkalla. Istuin silloin etupenkillä seuraten ettei porot juokse auton eteen. Nyt olen takapenkillä ja voin keskittyä vain näkemääni, kamelit pysyköön kaukana tiestä.


Tankki täyteen.


Sähköjohdot seuraa tien laitaa aavikollakin.


Rakenteila oleva villa.


Portit ovat täällä uskomattoman kauniita.


Talot ovat värikkäitä ja koristeellisia. Olen suunattoman ihastunut rakennuskulttuuriin täällä.


Korkeita taloja kohoaa ihan missä vain.


Rohkeasti käytetään taloissa kaikenlaisia muotoja.


Hempeä talo.


Arkipäivä.


Rakenteilla.


Ajamme ohi poliisiaseman.


Pankki.


Liikenne turvallisuutta.


Sateen jälkeen on kaduilla vieläkin vettä.


Tästä alkaa vuoristo.








Taitaa olla ikuinen tuli.


Pieni pala valtavasta tehtaasta.


Vauhdissakun ottaa kuvia tulee Oleanteri luvatta kuvaan.





Arabiemiirikuntien lippu vuoren rinteellä sydämen muotoisena.


Vaaleanpunainen unelma.


Maiseman muutosta.


Portit vain kaunistuu.


Lehmät tuli kaupunkiin.


Yksinäinen vene Persianlahden rannalla.


Ranta hietikkoa kivineen.


Nyt olemme Omanin puolella valokuvaaminen oli kielettyä kun passit tarkistettiin.
Tie kulkee kalloiden ja meren välissä ohuena nauhana.


Tähän voisin jäädä jos voisin pysähdyttää ajan, tutkimaan kiviä ja keräämään näkinkenkiä.





Mutta minua odotetaan jo autossa.



Kaikkia en voi poimia mukaani.


Tie lähtee mutkittelemaan ylöspäin vuorenrinteillä.


Ja yhen äkin mutkan takaa ilmestyy upea näköala paikka kaikine mukavuuksineen.


Upean värinen meri avautuu edessämme.


Tuota kalliorinnettä ei olisi helppo kiivetä.


Kukahan näissä koloissa asuu.


Jätimme käyttämättä mahdollisuuden huimaan ajomatkaan ja sieltä avautuvaan maisemaan.




Jokin hernekasvi.


Autio talo.


Vanhaa asutusta.


Rotana Hotel Khasab keskellä vuoristoa. Kävimme syömässä ja katsomassa maisemia.
http://www.panoramio.com/photo/33375729 voit kopioida linkin niin näet sijainnin kartalla.


Aidan takana ruoho on vihreämpää, taita pitää paikkansa.


Ensi kerralla löhöilen tuolla:)


Veneillä pääsee Delfiini seikkailuihin.


Vai olemmeko jo laivassa?


Hotellilta avautuva maisema vuorille.


Pensaat on täällä usein leikattu muotoon.


Karun kaunista.


Tämän kuvan perusteella varmaan selvitän mikä kyyhky on kyseissä. Oletan sen olevan Palmukyyhkysen mutta en ole varma.


Kamelein koristettu savirukku.


Kaunis pihalyhty.


Pienet yksityiskohdat tekee taloista erikoisia.


Omanin lippu.


Täältä varmaan voisin ostaa portin matkaan jos sen saisin koneeseen.


Ihanat pilarit.


Talo alkuvaiheessa.


Pysähdymme keskelle hiekka erämaata.


Katsomme tietä joka veisi meidät johonkin...




Tuolla menee valkeanauha vuorta ylöspäin...kameaa.


Tie vuorenrinteellä jäi kokematta koska olen korkeanpaikan kammoinen.


Onneksi jatkoimme matkaa asfaltilla.


Kaunista.


Bukhan linnoitus.





Veneet vievät turisteja katsomaan delfiinejä.


Rannalla oleva puu.


Kivet ovat kauniita.


Ranta on koostunut mereltä tulleista simpukoista.


Simpikoita ja kiviä kerroksitain.


Sain lainata Canonin EF100mm f/2.8 Macro USM ja pääsinkin mahtavan lähelle.








Tämän olen ottanit omallani Sigma 70-300mm.


Nautittavaa maisemaa.


Tie kiemurtelee rantaa pitkin ja sain kuvan hotellista jossa söimme.


Kilipukit ovat kauniin kirjavia.




Vähän vihreää.


Taitaa olla kokoperhe liikeellä.


Palaamme samaa tietä ja kuvaan jo tuttuja maisemia.


Täällä pysähdyimme menomatkalla.


Vene poikama.


Näistä kallioista on jo kuva aikaisemminkin.


Pelottavan korkea vuoren rinne.


Tie on kuin serpentiini.


Täällä on tiet upeassa kunnossa ei ensimmäistäkään kuoppaa, mutta eihän täällä ole routaakaan kiusana.


Ovelan näköistä tasaista kalliota, minäkin olisin uskaltanut kiipeillä :)


Monen monta mutkaa, kuva on heilahtanut.


Ilta aurinko paistaa kallion kylkeen.


Mutka.


Miltei jokaisessa poikamassa on taloja.


Pian aurinko laskee.






Reipasta ranta kävelyä.




Risteys.


Kallio voi vaikka sortua tiellekkin.


Hiekkaa kalliota ja ruohontupsuja.


Olimme passin tarkastuksessa ja katselimme kaunista auringon laskua ikkunan läpi. Valokuvata ei voinnut. Ja yllätten oli pimeää.



On aika toivotonta ottaa kuvia autossa pimeällä.


Loppumatkan katselin ohi kiitäviä mainosvaloja.